Pyhän Hengen odotus

6. sunnuntai Helluntaista (Savonrannan kirkossa 24.05.09, samalla isosten siunaaminen)

Evankeliumi: Joh. 17: 18-23

”Jeesus rukoili ja sanoi ”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiiä. Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

Tämä evankeliumin kohta on ns. Jeesuksen ylimmäispapillisesta rukouksesta. Ennen kuin Jeesus suostui ristinkuolemaan koko maailman syntien tähden, hän rukoili Isää omien opetuslastensa ja koko jälkeen jäävän kirkon puolesta. Jeesus oli valinnut opetuslapsikseen 12 miestä, joille hän opetti paljon asioita. Voisi melkein sanoa että nuo 12 miestä saivat olla Jeesuksen oppisopimuskoulutuksessa 3 vuotta. He näkivät miten Jeesus kohtasi ihmisiä, paransi sairaita, herätti kuolleita, teki monenlaisia ihmeitä. Jeesus tiesi että kaikki eivät pitäneet hänestä eivätkä uskoneet hänen olevan Jumalan Poika. Jeesus myös tiesi ettei hänen opetuslapsillaan tulisi oleman helppoa hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Siihen saakka Jeesus oli ollut opetuslasten kanssa ja varjelut heitä. Nyt hän tahtoi rukoilla heidän puolestaan että he pärjäisivät myös Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen.

Mitä Jeesus sitten rukoilee? Jeesus rukoilee sitä että hänen omansa olisivat yhtä, jotta muutkin ymmärtäisivät Jeesuksen olevan Jumalan Poika. Mitä se yhtä oleminen tarkoittaa? Ajattelen että se tarkoittaa sitä, että pidetään yhtä, vaikka ajateltaisiinkin asioista eri tavalla. Ollaan samaa joukkoa, samalla puolella, ei riidellä keskenään mielipiteistä tai erilaisista näkökannoista. Rakastetaan ja välitetään toisistamme aidosti. Pidetään huolta toisistamme. Tätä kaikkea Jeesus rukoili, sillä hän tiesi että jos seurakunnassa vallitsee rakkaus ja hyvä ilmapiiri, se vetää puoleensa toisiakin.

Miten on kun katselemme kirkkoa tänä aikana, voidaanko sanoa että Jeesuksen omat ovat yhtä? Ovatko seurakunnat rakkauden yhteisöjä, jonne ihmiset tahtovat tulla? Miten on? Ikävä kyllä täytyy todeta, että Jeesuksen rukous ei ole täysin toteutunut vielä ainakaan. Maailmassa on valtavasti erilaisia kristillisiä kirkkokuntia, jotka eivät voi edes nauttia yhdessä ehtoollista. Jopa oman kirkkomme piirissä kiistellään monista asioita, siitä saako nainen olla pappi tai kuka ansaitsee Jumalan siunauksen. Surullista! Jeesus taisi arvata miten helposti ihmiset riitaantuvat keskenään ja miten vaikeaa heidän on elää yhdessä kun rukoili tämän asian puolesta.

Eikö meidän olisi tärkeämpää miettiä mikä on Jeesuksen tärkein opetus kuin tarttua joihinkin yksittäisiin opinkohtiin? Minulla on paljon uskovia ystäviä, joiden kanssa en ole samaa mieltä kaikista asioista, mutta ei se tarkoita ettemme voisi olla ystäviä ja esim. rukoilla yhdessä. Tärkeintä on, että se tärkein on meillä yhteistä: usko Jeesukseen. Jeesus oli kaikkien ystävä, myös halveksittujen ja hyljeksittyjen, niin tulisi meidänkin.

Jeesus rukoili että hänen omansa tunnettaisiin keskinäisestä rakkaudesta. Tätä rukoustä hän varmasti yhä rukoilee taivaassa Isän oikealla puolella. Että ihmiset todella rakastaisivat toisiaan eivätkä riitelisi keskenään.

Eräs lähetystyöntekijä kertoi miten vieraassa maassa paikalliset asukkaat kiinnostuivat kristinuskosta kun näkivät miten rakkaudellinen ilmapiiri kristillisessä seurakunnassa oli. Kaikista pidettiin huolta ja kaikilla oli hyvä olla. Ihmiset olivat lämpimiä ja iloisia. He välittivät aidosti toisistaan. Paikalliset asukkaatkin tahtoivat tulla mukaan seurakunnan toimintaan.

Rakkaus vetää aina puoleensa. Minä luulen, että jos me seurakunnassa todella saisimme Jeesuksen rakkautta toisiamme kohtaan, olisi täällä niin hyvä olla, että kaikki tahtoisivat tulla mukaan. Miksi kuitenkin uskovat usein nähdään usein tuomitsevina ja toisia arvostelevina. Ilon sijaan heidän naamaltaan paistaa katkeruus tai kateus. Pitäisikö meidän itsekunkin katsoa peiliin ja rukoilla Jeesukselta hänen rakkauttaan sydämiin?

Rippikoulu on usein nuorille sellainen kokemus, jonka muistaa loppuelämänsä. Oman isosen vetämissä ryhmissä saa tuntea välittämistä lämpöä ja huomatuksi tulemista. Jokainen on tärkeä.Tuota kokemusta kaipaa myöhemminkin. Minusta rippikouluissa on onnistuttu toteuttamaan tätä Jeesuksen rukousta yhteydestä. Viesti mukavasta rippikoululeiristä kiirii nuorten keskuudessa niin että sellainenkin joka ei kuulu kirkkoon tahtoo tulla leirille mukaan. Kirkkoon kuulumaton nuori voidaan kastaa ja hän pääsee riparille.

Yksi huoli minulla kuitenkin on. Se on se, kuinka näille nuorille käy riparin jälkeen? Löytävätkö he paikan seurakunnan nuorten toiminnasta vai jääkö seurakunnan osuus vain rippikoulun käymiseen? Miten me voisimme tehdä seurakunnasta paikan, jossa nuoret voisivat kokea yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta? Jonne he tahtoisivat tuoda kavereitaankin. Että se sama yhteys joka riparilla on, voisi toteutua myös seurakunnan keskellä ja nuorten illoissa.

Minä luulen, että omin voimin me emme tähän pysty, mutta me saamme pyytää viisautta ja neuvoa Taivaalliselta Isältämme. Jeesus lupasi omilleen voimaksi Pyhän Hengen. Pyhä Henki on myös meille kasteessa annettu. Pyhä Henki asuu sydämissämme ja vaikuttaa meissä ne hyvät teot ja sen rakkaudenkin. Mutta Pyhä Henki ei voi vaikuttaa meissä jos emme anna sille tilaa. Jos elämme elämäämme vain itsekkäästi ja omia halujamme toteuttaen, Pyhä Henki ei saa tilaa meissä.

Pyhä Henki on se, joka yhdistää Jeesukseen uskovat toisiinsa. Pyhä Henki myös antaa sydämeen ilon ja rauhan. Joskus ilo on niin suuri että se tulee aivan pulppuillen ulos ja kaikki näkevät sen. Jeesus lupasi omilleen ilon. Ei hän tarkoittanut että uskovan ihmisen tuntomerkki on mahdolllisimman ahdistunut ilme ja kumara asento, vaan ilo ja rauha.

Kun Jeesus Helluntaina täytti opetuslapset Pyhällä Hengellään, nämä riehaantuivat niin että toiset luulivat heidän olevan humalassa. Mekin saamme pyytää että Jeesus täyttäisi meidät Pyhällä Hengellään. Tätä täyttymistä tarvitsemme joka päivä, jotta jaksamme elää tässä maailmassa monien vaikeuksien ja raskaiden asioiden keskellä.

Usko on iloinen asia. Se on mieletön juttu, että Jeesuksen kautta saamme kaikki syntimme anteeksi ja että Jeesus on luvannut olla kanssamme joka hetki maailman loppuun asti. Hänellä on hyvä suunnitelma sinun elämällesi. Hän tahtoo johdattaa sinua. Ja kerran hän kutsuu sinut taivaan kotiin, siellä on kaikkien aikojen juhlat. Sellaisia ei tässä maailmassa voi kukaan kokea.

Kunpa me osaisimme välittää tätä ilosanomaa eteenpäin. Rukoillaan että Jeesus tulisi meitä niin lähelle, että kaikki näkisivät että me olemme olleet Jeesuksen kanssa. Rukoillaan, että hän antaisi meille rohkeuden, ilon ja rauhan sydämeen, niin että toisetkin näkisivät sen ja kaipaisivat samaa.

1 kommentti

Kategoria(t): Pääsiäisen jälkeinen aika

One response to “Pyhän Hengen odotus

  1. suloavarjosto

    Taivaallista tekstiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s