Jeesus parantajamme

13. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA

Joh. 9:1-7, 39-41

Jeesus oli menossa opetuslastensa kanssa sapattina temppeliin. Tienposkessa istui sokea mies, jota Jeesuksen kävi sääli. Mies istui tien sivussa, oletettavasti kerjäämässä kuten heillä oli tapana. Silloisen käsityksen mukaan sokeilla oli suurempi oikeus pyytää ohikulkijoilta almuja kuin muilla sairailla. Mies kuuli askelia ja arveli varmaan saavansa almuja. Sen sijaan hän kuulikin opetuslasten esittämän kysymyksen ”kuka oli tehnyt syntiä, koska mies oli syntynyt sokeana.” Tuon kysymyksen oli mies varmasti kuullut elämässään monta kertaa. Juutalaisen käsityksen mukaan sairaus oli synnin seurausta.

Ajatelkaa millaista oli elää sairaana tuohon aikaan. Ihmiset ihmiset pohtivat mielessään: mitähän syntiä tuokin on tehnyt kuin noin sairastaa. Rabbit saattoivat sairailta jopa suoraan kysyäkin minkä suuren synnin ihminen oli tehnyt, koska oli sairastunut. Entäs sitten ne vanhemmat, jotka saivat sairaan lapsen. Ajatelkaa millaista taakkaa ja syyllisyyttä he kantoivat Syyllisyyttä siitä, että olivat ehkä itse syypäitä sairaan lapsen syntymiseen.

Tavallinen juutalainen ja pakanallinenkin käsitys oli sellainen, että vanhempien synnit kostautuivat lapsille. Ajateltiin että 13-vuotiaaksi asti lapsi sai kärsiä isänsä synneistä. Yleinen käsitys oli myös että jopa odottavan äidin ajatukset saattoivat vaikuttaa lapsen henkiseen tilaan! Tuntuu aika armottomalta!

Mutta eikö meidän aikanammekin ole jonkin verran samantyylistä ajattelua? Jos jotakin ikävää tapahtuu, ihmisnen kysyy”mistä synnistä minua nyt rangaistaan tai mitä pahaa olen tehnyt kun saan näin kärsiä” Jollain tavalla mekin usein ajattelemme että olisimme itse synneillämme aiheuttaneet sen, että jotakin ikävää ja pahaa tapahtuu elämässämme. Tai että Jumala meitä heti rankaisee jollakin vitsauksella pahoista teoistamme. Tai entäs jos meillä on pitkään ollut onnelllista aikaa, niin emmekö jo ala valmistautua siihen, että kohta varmasti jotakin ikävää tapahtuu.

Jeesuksen suhtautuminen sairauteen ja kärsimykseen poikkesi merkittävästi juutalaisten suhtautumisesta. Jeesuksen sydämessä ensimmäisenä suhteessa kaikkiin ihmisiin, oli ja on, laupeudellinen ja rakkaudellinen asenne. Jeesus oli tullut auttamaan ja parantamaan, armahta-maan, antamaan uuden elämän ja toivon. Jeesus ei syyllistänyt eikä tuominnut ihmisiä. Jeesus tuli maailmaan osoittamaan Jumalan rakkautta ja tekemään hänen tekojaan. Ihmeteot ja sairaiden parantamiset olivat osoitus siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut maan päälle Jeesuksessa. Jeesus vastaakin opetuslasten kysymykseen yllättävällä tavalla. Hän sanoi, että miehen sokeuden syy olikin se, että Jumalan suuret työt tulisivat sokeassa miehessä ilmi.

Tämä tuo meillekin aivan erilaisen suhtautumistavan sairauteen ja ahdistukseen. Voiko Jumalan tahto joskus olla että kohtaamme kärsimyksiä ja vaikeuksia, jotta Jumala voisi niissä osoittaa voimansa ja mahdollisuutensa. Jotta hän voi kirkastaa itsensä niiden kautta. Silloin sairautemme voikin kääntyä siunaukseksi.

Jeesuksen parantavassa läsnäolossa kaikki paha, synti ja sairaus väistyy. Silti me uskovat emme ole tässä ajassa kaikista sairauksista ja ahdistuksista vapaita. Saamme rukoilla ja pyytää Jumalalta paranemista. Hänen kädessään on terveytemme ja sairautemme, kaikki elämämme päivät. Jumala armossaan voi parantaa ja tehdä suuriakin ihmeitä. Minusta on valtavaa kuulla Jumalan suurista teoista tänäkin aikana. Kuinka vakava syöpäkasvain on poistunut rukouksen voimasta ym. Olisikin tärkeää todistaa toisille siitä mitä Jumala on omas-sa elämässä tehnyt. Se vahvistaa myös toisten uskoa. Mutta muistakaamme kuitenkin, että tärkeintä ei ole meidän fyysinen parantumisemme vaan se, että olemme uudestisyntyneitä ja matkalla Taivaan kotiin.

Jeesuksen parantamismenetelmä sokean miehen kohdalla saattaa tuntua meistä hieman omituiselta. Kun luin tämän kertomuksen lastenraamatusta, kolmivuotias poikani ihmetteli kovasti miksi Jeesus levitti syljestä ja tomusta tehtyä tahnaa miehen silmiin. Huomasin hänelle vastaamisen aika vaikeaksi. Jeesus käytti usein parantamisissaan tuonaikaisia tapoja. Tuohon aikaan sylkeä käytettiin yleisesti kansanomaisena silmätautien lääkityskeinona. Onhan sylki mm. lähes ainoa eläintenkin käyttämä lääke haavoihinsa. Sitten miehen piti mennä peseytymään Siiloan lammikkoon. Siiloan lammikosta oli tapana viedä vettä pyhäkköön Lehtimajajuhlan aikana kuvaamaan Pyhän Hengen vuodattamaa uutta elämää. Jeesus siis käytti parantamisessaan vertauskuvallisesti näitä juutalaisia tapoja.

Kun Jeesus kohtasi sairaan ihmisen, ei hän välittänyt siitä että oli juutalaisten pyhäpäivä sapatti, jolloin mitään työtä ei saanut tehdä. Parantaminenkin nimittäin katsottiin työnteoksi. Jeesus tuli tuomaan tiukan lakiuskonnollisuuden sijaan armon ja rakkauden. Hänelle ihminen on aina tärkeämpi kuin lain säädökset.

Minusta tämän sunnuntain teema: Jeesus parantajamme on ihana. Saan omassa elämässäni turvata Jeesukseen Parantajanani. Tulee mieleen Jesajan kirjan kohta: ”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” Tässä sanassa on oikeastaan koko evankeliumi.

Jeesus uhrasi itsensä syntisen ihmiskunnan tähden. Hän suostui kärsimykseen ja ihmisten pilkkaan ja halveksuntaa jottei yksikään hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän. Iankaikkisuusnäkökulmasta katsottuna ei ole niin suurta merkitystä sillä paranemmeko tässä ajassa kaikista sairauksistamme. Sillä tiedämme, että eräänä päivänä kirkkauden maahan päästyämme ei ole enää kipua ei tuskaa.

Tässä ajassa kohtaamme monenlaisia ahdistuksia ja vaikeuksia, mutta Jeesus Vapahtajamme on luvannut olla joka hetki rinnallamme. Kuin väsyneen lampaan Jeesus nostaa meidät uupuneet matkamiehet harteilleen ja kantaa silloin kun emme itse jaksa ottaa askeleita. Olemme monin tavoin ahtaalla ja kuljemme välillä kuin pimeässä laaksossa. Mutta kun tiedämme minne olemme matkalla, voimme laulaa ylistyslauluja kulkiessamme. Minun eräs mielivirteni on 318 ja siinä sanotaan näin: ”Jeesus sä ainoa heikkojen auttaja, anteeksiantaja uupumaton, pyhyys ja puhtaus, rakkaus virvoitus, totuus ja armahdus sinussa on. Kun uuvun haavoitun, huomassas Herra sun, suuren ja siunatun, levätä saan. Toiset jos hylkäävät, kasvosi lempeät, puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.”

Kun Jeesus on matkakumppanina elämäntiellä, on turvallista kulkea eteenpäin. Tulipa vastaan mitä tahansa, Herramme kanssa voimme sen pelotta kohdata. Pyhä Henki vahvistakoon ja varustakoon meidät jokaisen niin, että voisimme rohkeasti astua uusiin haasteisiin ja Jumalan avaamiin mahdollisuuksiin.