Rukoussunnuntaina

16.05.2004
Tekstit: Jer. 29:11-14; Ef. 3:14-21; Joh. 16:23-33

”Minä en kyllä usko Jumalaan, ei hän ole koskaan vastannut minun rukouksiini. Eipä Jumala ole minua koskaan elämässä auttanut.” ”Enpähän ole saanut lottovoittoa vaikka kuinka olen rukoillut.” Tällaisia lausumia olen silloin tällöin saanut kuulla. Rippikoulussa kun puhumme Jumalasta, tulee usein ilmi että meidän käsityksemme Jumalasta ovat hyvin konkreettisia. Monet toivoisivat Jumalan olevan jonkinlainen toivomusautomaatti, joka täyttää heti jokaisen toiveen jonka esitämme. Ja sitten kun näin ei tapahdukaan, emme usko että hän on ollenkaan olemassa.

Minä olen aina uskonut rukouksen voimaan. Pienestä tytöstä asti olen rukoillut iltarukoukseni ja olen myös elämässäni voimak-kaasti kokenut kuinka rukoukset ja esirukoukset vaikuttavat. Viikko sitten olin ainoan elossaolevan isovanhempani, Toivo-papan 90-vuotisjuhlilla. Kun kysyin papaltani pitkän iän salaisuutta, hän vastasi: Jumalan pelko. Vastaus ei sinänsä ollut yllättävä. Tiesin kyllä että usko Jumalaan on pappani elämän perusta ja kantava voima. Olinhan jo pienenä tyttönä Toivo-papan kanssa monet hengelliset laulut laulanut ja hän opetti minut pienestä asti turvaamaan Taivaalliseen Isään. Tiedän myös että hän on paljon rukoillut puolestani.

Jumalan pelko, josta vanhassa raamatun käännöksessä puhutaan tarkoittaa Jumalan kunnioittamista. Sitä että Jumala on ykkösenä elämässä. Tiedän tämän olevan totta Toivopapan elämässä. Pappani on elämässään kokenut raskaitakin vaiheita. Hän menetti sodassa nuoremman veljensä ja meinasi itsekin kuolla. Veljen kuolema pysäytti hänet. Pappa tiesi että rintamalla kaatunut veli uskoi Jumalaan. Pappani itse ei vielä tuolloin uskonasioista perustanut. Mutta veljen kuoltua hän ajatteli kauhuissaan että entä jos hän olisikin kaatunut rintamalla. Minne hän olisi kuolemansa jälkeen joutunut.. Jumala puhutteli pappaani vahvasti tuon tapahtuman kautta ja pappa teki uskonratkaisun.

Myöhemmin pappani menetti yllättäen vanhimman lapsensa, minun isäni, tämän ollessa vain 34-vuotias. Tuo suru oli niin suuri et-tä luulen että ellei pappa olisi uskonut siihen, että Jumala ei tee koskaan virheitä, hän ei olisi jaksanut jatkaa elämää eteenpäin.

Pappani jos kuka on elämässään rukoillut paljon, sen tiedän. Silti hänen elämäänsä tuli raskaitakin menetyksiä ja hän koki vaikeita vaiheita. Kuitenkaan pappa ei menettänyt uskoaan rakastavaan Ju-malaan. Kun kysyin häneltä syntymäpäivillä minkä virren hän tahtoisi laulaa, hän vastasi ”Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta”. Tuossa virressä on kuvattu koko ihmisen elämä iloineen ja suruineen. Virren sanomassa loistaa vahva luottamus Jumalan armoon ja rakkauteen kaikkien vaiheiden keskellä.

Jumala on rakkaus. Hän tahtoo meille hyvää. Aina me itse emme tiedä mikä meille on parhaaksi, ja saatamme rukouksessa pyytää asioita, jotka olisivat meille vahingoksi. Jumala ei aina anna meil-le sitä mitä me pyydämme. Hän kuulee kyllä kaikki rukouksem-me ja vastaa jokaiseen niistä. Jumalan vastauksia voi verrata liikennevaloihin. Joskus Jumala vastaa vihreällä valolla ja saamme sen mitä pyydämme. Joskus hän näyttää punaista valoa, kieltävää vastausta. Oranssi valo tarkoittaa: odota, vastaus viipyy jonkun aikaa.

Miksi Jumala sitten tarvitsee rukouksiamme? Eikö hän voisi toimia ilman että anomme ja pyydämme häneltä asioita? Jumala loi ihmisen elämään yhteydessään ja hän tahtoo olla vuorovaikutuksessa luomiinsa ihmisiin. Hän toivoo että käännymme hänen puoleensa, kerromme hänelle asioitamme, ilojamme ja surujamme.

Tämän sunnuntain raamatuntekstit puhuvat vahvasti rukouksen voimasta. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille! Tähän asti ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin saatte ja teidän ilonne on täydellinen.”

Mitä sitten tarkoittaa Jeesuksen nimessä pyytäminen? Onko se sitä että rukouksen loppuun liitetään sanat Jeesuksen nimessä. Ei, vaan kysymys on siitä, että kun olemme vahvasti kiinni Kristuksessa ja hänen Henkensä vaikuttaa meissä, silloin me tahdomme samoja asioita kuin Jumala. Silloin myös rukoilemme hänen tahtonsa ja nimensä mukaisesti. Tässä meillä jokaisella on varmasti opettele-mista.. Että oppisimme rukoilemaan Jumalan tahdon mukaisia rukouksia. Jos emme ole varmoja mikä Jumalan tahto on jossakin asiassa, voimme rukoilla: tapahtukoon sinun tahtosi.

Paavali kirjoittaa Efesolaiskirjeessä: ”Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella.” Jumalalle, maailmankaikkeuden Luojalle ei mikään ole mahdotonta! Hän tahtoo käyttää meitä armonsa ja rakkautensa kanavina tässä maailmassa.

Joku onkin sanonut, että Jumalalla ei ole maailmassa muita käsiä, kuin meidän kätemme, ei muita suita, kuin meidän suumme, ei muita korvia kuin meidän korvamme. Kun me annamme itsemme ja koko elämämme Jumalan käyttöön, saamme iloita ja ihmetellä sitä mitä Jumala tekee kauttamme. Todellinen yltäkylläinen ja rikas elämä löytyy vain Jumalan yhteydessä. Monet ajattelevat uskovan elämän olevan tylsää ja yksitoikkoista, mutta minä väitän että on suuri seikkailu tehdä elämänmatkaa Vapahtajan kanssa.

Jumala tahtoo meidän elävän täysipainoista elämää. Hän tahtoo meille hyvää. Jumala on kiinnostunut myös maallisista tarpeistamme ja hyvinvoinnistamme. Siksi raamatussa kehotetaan: ”Anokaa, niin teille annetaan. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen. Heittäkää kaikki murheenne hänen kan-nettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” Jumala on rakastava Isämme, ei hän anna meille kiveä jos pyydämme leipää tai skorpionia kun pyydämme kalaa, sanotaan raamatussa myös. Miksi meidän on niin vaikeaa uskoa siihen, että Jumalalla on todella hyvä tahto meitä jokaista kohtaan?

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”. Jumalalla on tulevaisuus ja toivo juuri sinulle, oletpa tällä hetkellä minkälaisessa elämänti-lanteessa tahansa. Minua itseäni on vaikeina hetkinä rohkaissut Jeesuksen sanat: ”maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” Ei Jeesus luvannut omilleen, että nämä säästyisivät elämässään kaikilta vaikeuksilta ja ahdistuksilta, mutta hän lupasi olla heidän kanssaan.

Jumala on suurempi kuin mikään pimeys tai vaikeus. Hän voi muuttaa kuolemankin elämäksi. Tämän hän osoitti ylösnousemuksellaan. Raamatussa luvataan että ”kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat” Jumala voi kääntää vaikeutemmekin siunaukseksi kun uskomme ja luotamme häneen. Kuinka lohduttavaa on myös se, että silloin kun emme itse osaa tai jaksa rukoilla, Jeesus itse rukoilee puolestamme. Tälläkin hetkellä Vapahtajamme istuu Taivaallisen Isän oikealla puolella ja rukoilee sinun ja minun puolesta. Valtava asia!

Jumalan huolenpito

28.9.2003

Teksti Luuk. 10:38-42

Onko sinun helppoa uskoa Jumalan huolenpitoon? Siihen, että Taivaallinen Isämme pitää huolen arkisista tarpeistasi, perheestäsi, toimeentulostasi ym? Minun täytyy sanoa, että minulle tämä ei ole ollut aina niin helppoa. Olen nimittäin kova huolehtimaan ja murehtimaan asioista etukäteen. Vähitellen elämässäni olen oppinut luottamaan enemmän Jumalaan. Olen usein oikein lukemalla lukenut raamatunkohtia, joissa Jumala vakuuttaa rakkauttaan ja huolenpitoaan minua kohtaan. Tätä muuten suosittelen jokaiselle. Raamatun lukeminen vahvistaa uskoa. Etsi ja alleviivaa niitä kohtia, joihin voit vaikeana hetkenä tarttua!

Kunpa me osaisimme olla murehtimatta kaikesta mahdollisesta. Elämämme olisi paljon helpompaa silloin. Minä ihailen suuresti ihmisiä, joista aivan loistaa ulospäin vahva luottamus Jumalaan. Vaikeissakin tilanteissa he ovat rauhallisia ja toteavat, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Hän on voimallinen auttamaan tässäkin tilanteessa.

Luulen, että ihmisyyteen kuuluu jossain määrin se, että yritämme pärjätä ja selviytyä omillamme. Yritämme aina etukäteen varmistaa kaiken. Ja ei kai uskova voi sillä tavalla heittäytyä pyhään huolettomuuteen, ettei lainkaan välittäisi omasta ja perheensä toimeentulosta. Tästä ei varmastikaan ole kysymys. Onhan meille annettu tehtävä viljellä ja varjella maata, tehdä työtä.

Tärkeintä elämässämme tulisi olla Jumalan tahdon kyseleminen ja seuraaminen. Meille on luvattu: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki tämä teille annetaan” Usein me vain aloitamme väärästä päästä. Tahdomme ensin turvata oman toimeentulomme ja vasta sitten kyselemme Jumalan tahtoa. Teemme hienot suunnitelmat ja pyydämme sitten niille Jumalan siunausta. Emme uskalla heittäytyä Jumalan tahdon varaan niin että kyselisimme: Herra mitä sinä tahdot minun tekevän.

Ajattelen, että elämäämme tulee perusturva kun kykenemme luottamaan siihen, että Jumalan rakkaus kestää kaikissa olosuhteissa. Taivaan Isän iankaikkiset käsivarret kantavat kaikissa tilanteissa.

Kuten jo totesin, minä olen aina ollut kova huolehtimaan ja murehtimaan asioista etukäteen. Monet yöunet olen menettänyt kun olen miettinyt rahojen riittävyyttä tai jotain muuta arkista murhetta. Aivan turhaan useimmiten. Joku on sanonut: asioilla on tapana järjestyä. ja niinhän se on. Tavalla tai toisella on vaikeistakin tilanteista selvitty. Jumala on ollut uskollinen!

Eräs kummallinen asia on, että me ihmiset emme useinkaan osaa olla kiitollisia siitä mitä meillä on. Usein valitamme ja marisemme siitä mitä meiltä puuttuu sen sijaan että kiittäisimme siitä miten hyvin monet asiamme ovat. Niin helposti vertailemme itseämme ja elämänlaatuamme toinen toisiimme. Tällä tavoin emme koskaan voi tulla on-nellisiksi. Aina löytyy niitä, joilla on enemmän rahaa, valtaa tai omaisuutta. Turhaan me näistä maallisista kadehdimme. Miksi emme voi iloita naapurimme puolesta, jos hänen asiansa ovat hyvin?

Liian usein mittaamme omaa arvoamme ja onnistumistamme sillä mitä omistamme tai mikä on asemamme yhteiskunnassa. Kun kuitenkin kaikki mitä meillä on, on loppujen lopuksi Jumalan suurta lahjaa. Ilman häntä emme edes olisi olemassa.

”Itse minä olen tämän ansainnut ja hankkinut saattaa joku sanoa.” Näillä käsilläni olen työssä raatanut ja perheelleni toimeentulon hankkinut. Varmasti onkin näin. Mutta oletko tullut ajatelleeksi että Jumala on antanut sinulle terveyttä ja mahdollisuuden tehdä työtä? Sekään ei ole itsestäänselvyys jokaiselle.

Tässä ajassa ja yhteiskunnassa ihmisen arvo mitataan monesti mm. koulutuksen tai menestymisen perusteella. Työvoimatoimistossa asioidessaan voi työttömälle tulla olo, että on aivan kakkosluokan kansalainen. Puhumattakaan jos joutuu sosiaalitoimiston luukulla asioimaan. Aivan kuin ihmisarvomme olisi kiinni siitä, onko meillä työtä vai ei tai olemmeko rikkaita vai köyhiä.

Jumala ei mittaa arvoamme ulkoisen perusteella. Hän rakastaa jokaista lastaan yhtä paljon ja tahtoo tälle hyvää. Jumalan aarteet ovat tässä ajassa näkymättömiä, mutta tulevat näkyviksi iankaikkisessa elämässä. Se, joka etsii Jumalan aarteita, on rikas huolimatta siitä mitä ulkonaisesti omistaa. Kuten Paavali sanoo: ”Me olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi. Meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken. ”

Kun nostamme katseemme Jumalaan, elämämme arvojärjestys asettuu oikealle paikalleen. Silloin käsitämme mikä on todella tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Elämä on meille annettu lahja, jonka voimme käyttää monin tavoin. Suurin asia ihmisen elämässä on se, että hän saa oppia tuntemaan Kristuksen, Vapahtajansa. Kaikki muu on vähempiarvoista sen rinnalla. Jeesus sanoi: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä hän voi ostaa sielunsa takaisin.”

Jumala loi ihmisen iankaikkisuusolennoksi. Elämä ei lopu kuolemaan kuten moni luulee, vaan jatkuu sen jälkeen. Siksi ei ole samantekevää kuinka tämän ajallisen elämämme käytämme. Jos hylkäämme tässä elämässä Kristuksen, emme saa myöskään viettää iankaikkisuutta hänen kanssaan. Tässä on siis kysymys vakavasta asiasta. Jumalan Sana ei ole muuttunut:” Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.” ”Niin ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.”

Minusta suurinta Jumalan huolenpitoa onkin se, että hän on huoleh-tinut meidän iankaikkisesta parhaastamme. Kun katselemme elä-määmme iankaikkisuusnäkökulmasta moni asia saa aivan uuden painoarvon. Silloin käsitämme mitkä aarteet ovat niitä etsimisen ja kokoamisen arvoisia, ja mitkä taas jonninjoutavia.

Olen nähnyt ihmisiä jotka ovat ulkonaisesti hyvin hauraita ja heikkoja, vuodepotilaita, aivan toisten varassa. Mutta nämä ihmiset eivät ole katkeroituneet vaan heidän lähellään on ollut yliluonnollinen rauha ja ilo. Tämän ilon ja rauhan salaisuus on läheinen yhteys Jeesukseen. Tuo yhteys on ollut niin valtava ilon ja riemun aihe, ettei mikään ulkonai-nen: köyhyys tai sairaus, ole voinut sen kirkkautta himmentää.

Kohtaamiset tällaisten ihmisten kanssa ovat olleet minulle suurin todistus Jumalan olemassaolosta!

Jumala tahtoo Henkensä kautta vaikuttaa elämässämme. Pyhä Henki on annettu meille Puolustajaksi ja uskomme vahvistajaksi. Jumalan läsnaolossa voimme jo tässä ajallisessa elämässä kokea esimakua taivaan ihanuudesta sydämissämme. Silloin maalliset huolet ja murheet menettävät merkityksensä. Silloin voimme sanoa: ”Suurinta on se että saan olla Jumalan lapsi. Sitä en antaisi pois, vaikka saisin kaiken tämän maailman loiston ja kunnian.” Valaiskoon Herramme armollaan meidät näkemään hänen suuruutensa ja voimansa. Vahvistakoon hän heikkoa uskoamme niin että voimme kaikissa tilanteissa turvautua häneen luottavaisesti kuten lapsi Isäänsä, tietäen että hän tahtoo meille kaikkein parasta nyt ja iankaikkisesti.