Rakkauden kaksoiskäsky

11.10.2009
Evankeliumi: Joh. 13: 31-35
Kun Juudas oli mennyt, Jeesus sanoi: »Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastunut hänessä. Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, on Jumala myös itsessään kirkastava hänet, ja Jumala tekee sen aivan pian. Lapseni, enää vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette etsimään minua, mutta minä sanon nyt teille saman, minkä sanoin juutalaisille: minne minä menen, sinne ette te pääse. Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.»

Jäähyväispuheessaan kiirastorstaina Jeesus antoi opetuslapsilleen uuden käskyn, käskyn rakastaa toinen toisiaan. Mutta voiko rakkauteen käskeä? Eikö se kuulosta aika kummalliselta? Ei kai kukaan pakosta rakasta, rakkaushan on tunne? Vai onko? Miksi sitten vihkitilaisuudessa kysytään tahdotko rakastaa? Onko rakkaus kuitenkin tahdon asia eikä vain tunne? Paneudutaanpa hetki tähän rakkauden olemukseen paremmin.

Tiedämme, että on olemassa monenlaista rakkautta: vastarakastuneiden huumaavaa, pään pyörälle saavaa rakkautta. Muistatte ehkä tunteen, kun sitä leijailee kuin jalat irti maan pinnalta ja ei pysty keskittymään mihinkään kun on niin rakastunut, että. Ajattelee vain rakastaan kaiken aikaa. Vai muistatteko? No, joka tapauksessa, tämä on yhdenlaista rakkautta. Sitä rakkautta, josta media ja iltapäivälehdet kirjoittavat. Rakkautta, jonka tulisi ajan myötä muuttua turvalliseksi kumppanuudeksi. Sellaiseksi, josta iltapäivälehdet harvoin kirjoittavat. Sitten on äidinrakkautta, ystävän rakkautta ja Jumalan rakkautta.

Itse asiassa suomen kielen sanalle rakkaus, on kreikan kielessä kolme eri ilmaisua. On eros, filia ja agaperakkaus. Eros rakkaus on sitä huumaavaa rakastumisen tunnetta, omistavaa, haluavaa rakkautta. Filia-rakkaus kuvaa ystävien keskinäistä yhteenkuuluvuutta ja heidän välilleen muodostunutta sidettä, lähimmäisenrakkautta, luonnollista kiintymystä ystävään.

Tärkein ja suurin rakkauden muoto on kuitenkin Jumalan rakkaus – agape. Pienoisevankelimissa tämä Jumalan agaperakkaus tiivistetään näin ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Jumala uhrasi ainoan Poikansa pelastaakseen langenneen ihmiskunnan. Tämän suurempaa rakkautta ei ole!

Jeesus osoitti elämällään, teoillaan ja ristin kuolemallaan mitä on Jumalan pyyteetön agaperakkaus. Rakkaus, joka ei etsi omaansa. Oikestaan paras tämän jumalallisen agaperakkauden kuvaus löytyy 1. korinttilaiskirjeestä. ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta mi­nulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tunti­sin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puut­tuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka minä jakaisin kaiken omai­suuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”

Tällaista on Jumalan rakkaus. Täydellistä. Meidän ihmisten rakkaus on usein hyvin vajavaista ja sen vuoksi me tarvitsemme yhteyttä rakkauden lähteeseen Jumalaan. Jotta hän voisi vuodattaa sydämiimme hänen rakkauttaan. Ilman Jumalaa meidän rakkautemme on hyvin vajavaista.

On paljon tositarinoista siitä, kuinka rakkaus voi saada ihmeitä aikaan. Joiu teistä saattaa olla lukenut kirjan nimeltä Mayn poika. Siinä kerrotaan hyvin vaikeasti kehitysvammaisesta ja sokeasta pojasta, jonka May niminen nainen otti vauvana hoitoonsa. Kukaan muu ei poikaa huolinut ja lääkärien mukaan poika ei edes eläisi kauan. Poika ei pystynyt kävelemään eikä osannut alussa edes niellä. Kirja kertoo suunnattomasta rakkaudesta, sitkeydestä ja uskosta jota May tunsi poikaa kohtaan. Vuosikausien hoidon jälkeen pojan kunnossa ei tapahtunut mitään edistymistä. Mutta Mayllä oli vahva usko siihen, että Jumala voi ja että pojan elämällä on tarkoitus ja tehtävä. Hän hoisi ja kuntoutti poikaa uskollisesti. Eräänä yönä May kuuli pianonsoittoa ja arveli television jääneen auki. Hän löysi vaikeavammaisen poikansa Leslien soittamassa Tsaikovskyn pianokonserttoa nro 1 täydellisesti alusta loppuun saakka. Leslie-poika oli kuullut sen tv:stä hetkeä aiemmin ja kykeni toistamaan sen saman tien. Pojalla ilmeni ilmiömäinen musikaalisuuden lahja. Hän pystyi toistamaan kuulemansa kappaleet ja jopa inprovisoimaan ja säveltämään. Hän piti paljon konsertteja ja herätti ihmetystä ja hämmästystä kaikkialla missä soitti. Kirja on kertomus rakkauden voimasta. Siitä, että ihmeitä voi tapahtua, sille joka uskoo. Kukaan ei ole toivoton tapaus.

Evankelista Johannes kirjoittiaa kirjeessään: “Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4: 7-8).

Jeesus sanoi, että meidät häneen uskovat tulisi tuntea siitä, että meillä on keskinäinen rakkaus. Miksi meidät kuitenkin niin usein tunnetaan siitä, miten me riitelemme ja kiistelemme opinkohdista tai muista asioista, puhumme toisistamme pahaa ja juoruilemme?

Jörg Zink kirjoittaa: Vaikka minä puhuisin kauniita sanoja hellyydestä ja rakkaudesta, mutta ajattelisin ennen kaikkea sitä rakkautta, jota tahtoisin itse saada toiselta, enkä niinkään tätä toista, jota rakastan, silloin olisin vain itsekeskeinen egoisti. Sillä rakkaus saa tekomme kestämään Jumalan silmissä. Pysyväistä saavat aikaan ne, jotka rakastavat!”

Jumalan edessä käsitämme, miten vähän meissä on epäitsekästä agaperakkautta. Oma etumme ja hyvinvointimme on meille tärkeämpää kuin toisen paras. Jokainen meistä tarvitsee sen tähden Jumalan armoa, Ansiotonta Rakkautta Meidän Osaksemme, kuten tuon sanan kirjaimista muodostuu. Kun Jumalan rakkaus meille todella kirkastuu, me emme voi enää kävellä kärsivän ohi, vaan rakkaus pakottaa meidät toimimaan, tekemään parhaamme jotta tämä maailma olisi parempi paikka elää.

Tässä langenneessa monin tavoin rikkinäisessä maailmassa tarvitaan Jumalan parantavaa rakkautta. Tarvitaan niitä, jotka uhraavat itsensä, oman hyvinvointinsakin lähimmäistensä puolesta. Tarvitaan niitä, jotka ovat valmiita antamaan anteeksi myös heitä vastaan rikkoneille, vihamiehilleen.

Sillä maailmaa ei paranna kostonkierre vaan rakkaus. Vain rakkaus voittaa pysyvästi pahan! Jos sinusta tuntuu mahdottomalta kyetä rakastamaan jotakin ihmistä, joka on esimerkiksi tehnyt sinulle pahaa, voit rukoilla: Jeesus, auta minua antamaan anteeksi. Tahdon rakastaa tuotakin ihmistä, koska sinä olet hänetkin lunastanut. Jumala voi antaa voiman antaa anteeksi. Olen sen itse kokenut. Ei tarvitse jäädä katkeruuteen ja vihaan vaan saa vapautua anteeksiantamuksen kautta. Se on ihmeellistä. Jos kerran Jeesus on antanut sinulle ja minulle kaikki syntimme anteeksi, niin eikö meidänkin tule antaa anteeksi toinen toisillemme?

Jorg Zink kirjoittaa: ”Rakkaus on katoamaton. Kaikki mitä me puhumme, hukkuu tuuleen. Kaikki mitä me tutkimme ja pohdimme, unohdetaan. Meidän tietomme on vain sirpaleita, puheemme Jumalasta vain sirpaleita. Kun meidät ottaa vastaan Täydellinen, me saamme jättää sirpaleet taaksemme.

Yhtä ja toista me jo täällä ymmärrämme. Mutta kerran me tunnemme sillä selkeydellä, jolla Jumala tuntee meidät. Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Usko on muuttuva näkemiseksi, toivo on muuttuva kiitollisuudeksi. Mutta rakkaus pysyy rakkautena iankaikkisesti. Siis sen, mikä pysyy tässä ajassa ja tämän maailmanajan jälkeen rakentavat ne, jotka rakastavat.”

Rukoilemme: Rakas Jumala. Sinä näet miten vaikeaa on rakastaa edes läheisimpiä ihmisiä puhumattakaan vihamiehistämme. Herra, murra sydäntemme kovuus ja vuodata sydämiimme sinun anteeksiantavaa rakkauttasi. Tee meistä rakkautesi ja voimasi kanavia, niin että maailma voisi olla parempi paikka elää. Ota meidät käyttöösi, jotta voisimme olla sinun valonasi tässä maailmassa. Anna meille voimaa antaa anteeksi kokemamme loukkaukset ja väärinkäytökset. Kiitos että sinä, voit antaa rakkautta sinnekin missä viha ja kosto hallitsee. Täytä meidät rakkauden Hengelläsi. Aamen.

Suurin on rakkaus

Äitienpäivänä

Evankeliumi : Joh. 15: 10-17

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”

Tämän sunnuntain raamatuntekstit puhuvat paljon rakkaudesta. Mikä paremmin sopiikaan äitienpäivän teemaan kuin rakkaus. Äidinrakkaus on suurinta maailmassa” sanotaan. Omasta kokemuksestani kahden pienen lapsen äitinä voin tuon täysin allekirjoittaa. Rakkaus jota tuntee omia lapsia kohtaan on niin suurta että välillä meinaa sydän aivan pakahtua ja haljeta. Kun pikkuinen tulee syliin ja sanoo ”Äiti, minä rakastan sinua” tai ojentaa itse tekemänsä kortin tai lahjan, mielen valtaa niin suuri kiitollisuus miten etuoikeutettu on saadessaan kokea tämän. En ollut ennen lapsieni syntymää kokenut että näin syvästi voi edes rakastaa. Kiitän Jumalaa, että olen saanut ja saan tätä rakkautta kokea.

Äitienpäivä on tunteita täynnä. Muistan lapsuuden äitienpäivät. Miten tärkeää ja jännää oli aamulla puuhastella isäpuolen kanssa keittiössä. Laittaa kahvia tulemaan, koristella täytekakkua. Neuvoa vähän isäpuolta miten kauniisti pöytä katetaan, hän kun ei oikein keittiöhommia niin hallinnut. Sitten kun aamupala oli valmis oli mukava kipittää herättämään äiti onnittelulaululla. Ja mikä ilo nähdä äidin onni omatekoista korttiani lukiessaan ja lahjaa avatessaan. Olen hänelle tärkeä ja rakas. Hän iloitsee minusta ja lahjastani. Tämä on varmaan ihmisen syvin tarve:saada rakastaa ja tuntea olevansa rakastettu. Hyväksytty ja tärkeä jollekin.

Mutta monen osalta tuo tarve on ehkä jäänyt täyttymättä. Ihmiset olemme niin vajavaisia rakkaudessamme. Emme osaa aina rakastaa oikein, haavoitamme ja satutamme toinen toisiamme. Tai ehkä sinulta on puuttunut läheinen ihminen, ihminen jolle olisit kokenut olevasi tärkeä. Jollekin äitienpäivä voi olla kipeä juhla. Jos äitisuhde on ollut vaikea tai jos äitiä ei ole.

Äidinrakkaus on suurta, samoin lapsen rakkaus äitiään kohtaan, mutta vielä suurempi on Jumalan rakkaus. Jumala ei vain rakasta, vaan hän on, hänen olemuksensa on rakkaus. Maailmanakaikkeuden suurin voima, tämän maailman Luoja ja Lunastaja on Rakkaus. Tämän rakkauden oli saanut kokea opetuslapsi Johannes joka painoi päänsä Jeesuksen rintaa vasten ja kuuli Jeesuksen sydänäänet. Hän oli lähellä rakkauden lähdettä Jeesusta. Ehkäpä siksi hän puhuu kirjeissään ja evankeliumeissaan niin paljon rakkaudesta. Hän elin yhteydessä rakkauden lähteeseen Jeesukseen.

”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” sanoi Jeesus. Hän antoi henkensä ei vain ystäviensä vaan vihamiestensä puolesta, sinun ja minun puolesta. Jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Jotta me saisimme elää vapaina syyllisyydestä ja rangaistuksesta. Siksi suurinta rakkautta on Jumala itse osoittanut meitä kohtaan. Hän antoi itsensä meidän edestämme. Jeesuksen ristintyö riittää sovittamaan kaikki syntimme ja laiminlyöntimme. Hänen anteeksiantamuksensa on elämämme voima.

Rakkaudesta puhutaan paljon. Viihdeohjelmat, media, lehdet, iskelmät ovat täynnä rakkaustarinoita, kaipuuta ja rakkauden ylistystä. Mutta mitä Johannes kirjoitti rakkaudesta. ”Lapseni älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.” On helppo sanoa rakastan sinua, mutta tekomme kertovat ovatko sanamme totta. Omassa voimassamme olemme vajavaisia rakastamaan toinen toisiamme. Niille kaikista rakkaimmillekaan emme aina osaa ja kykene olemaan rakkaudellisia. Kun Jumalan rakkaus saa vallata ihmisen elämän ja olemuksen tapahtuu mullistus. Se hyväksyntä jota saamme kokea Jumalan yhteydessä voi eheyttää meitä niin, että muutumme uusiksi luomuksiksi hänen Henkensä kautta. Kun Jumalan hyväksyvä ja armahtava rakkaus saa vallata meidät, se leviää meidän kauttamme eteenpäin. Silloin rakkaus pulppuaa meistä, ei vain läheisiämme kohtaan vaan niitäkin jotka ehkä meitä vihaavat.

1.korinttilaiskirjeessä 13 luvussa kerrotaan täydellisestä rakkaudesta. näin:1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. 4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. 8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, 10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. 11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. 12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. 13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Herra, täytä minut sinun rakkaudellasi.