Jouluseimen äärellä

Puhe Aattohartaudessa tuomiokirkossa 24.12.2010

Nyt se on käsillä: päivä, jota on odotettu monta viikkoa jouluaatto. Päivä jota varten on valmistauduttu viikko tolkulla leipoen, siivoten, lahjoja hankkien ja paketoiden. Nyt on juhlan aika. Miltä nyt tuntuu? Onko mielesi iloinen, että ehdit saada kaikki valmistelut ajoissa, vai oletko uupunut kaikesta touhusta tai ehkä hermostunut kuinka kaikki jouluvieraat saadaan kunnialla kestittyä.

Tuntuupa sinusta miltä tahansa, nyt saat levähtää. Saat rauhassa istua kirkon penkissä ja vain olla, olla omine ajatuksinesi Jumalan lähellä. Hänen hoidossaan. Ei ole kiire mihinkään, pyhä hiljaisuus ympäröi sinut Joulun sanoman äärellä. Voit luopua kaikesta turhasta ja tarpeettomasta jokas kuormittaa mieltä. Kaikesta, mikä rikkoo ja hajottaa. Kaikesta, mikä painaa ja rasittaa. Voit olla hiljaa, kannettuna, rakastettuna, hyväksyttynä Jumalan silmien edessä.

Tänä jouluna, tässä hetkessä Jumala antaa meille rakkautensa. Saamme ottaa vastaan lahjojen lahjan, Jeesuksen Kristuksen Joulun lapsen. Ihmetellään yhdessä tätä suurta lahjaa ja mitä kaikkea se sisältää ja viestittää meille.

Ensimmäinen Joulun viesti meille on ILO. Joulu on ilon juhla, eikö vain? Ensimmäisenä jouluna paimenet saivat kuulla enkelien riemuviestin ennen muita: Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.

Ilo kuuluu jokaiselle. Aidointa tuo joulunilo on lapsilla. He osaavat heittäytyä täysin rinnoin joulun odotukseen ja jännitykseen. He nauttivat joulusta kaikilla aisteillaan kuten kuuluukin. Katso pientä lasta, niin näet sen kuinka Joulu kuuluu ottaa vastaan. Aidosti, tunteella, ilolla.

Mutta aina iloa ei voi sydämessään niin vahvasti kokea, tiedän sen itsekin. Olen elänyt useita jouluja joita on varjostanut suru perhepiirissä. Kun läheinen on kuollut juuri ennen joulua. Silloin sydämessä oli suru ja kaipaus kun läheisen paikka joulupöydässä oli tyhjä. Tuntui että kaikki muistutti rakkaasta ja itkua ei voinut estää. Ilo voi olla välillä piilossa, mutta ajan myötä se löytyy taas. Anne Soukkalahden runossa sanotaan: ”Tunnetko ilon Isän? Hänet, joka aikansa surun säveltä soitettuaan, tulee ja ottaa sinut syliinsä. Sanoo surun olevan ilon eteinen.” Jos sinä elät nyt surueteisessä, niin odota, vielä saat astua ilon pirttiin.

Ilon lisäksi Joulunsanomaan kuuluu vahvasti VALO. Jesaja ennusti yli 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää:: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” Köyhät ja muiden halveksimat paimenet olivat lampaineen pimeällä kedolla aivan kuin kuoleman varjon maassa. Yhtäkkiä heidän keskelleen tuli kirkas valo. Valo yllätti heidät. Jumalan hyvyys voi yllättää meidätkin silloin kun sitä vähiten osaamme odottaa.

Usein juuri niissä pimeimmissä hetkissämme käsitämmekin Jumalan rakkauden ja voiman. Yllättäen meitä koskettaa taivaallinen lohduttava hipaisu, joka antaa ihmeellisen rauhan ja luottamuksen Jumalan huolenpitoon. Siihen että hän on läsnä surussa ja pimeydessäkin. Siinäkin pimeydessä, jota emme itse ymmärrä tai kykene selittämään.

Vietämme Joulua pimeimpänä aikana vuodesta. Pimeässä haparoidessaan ymmärtää miten tärkeää valo on. Poltamme kynttilöitä ja jouluvaloja, jotka valaisevat kauniisti. Mutta kirkkain ja tärkein valo, joka Jouluna tuli maailmaan on Vapahtajamme, joka on itse sanonut: “Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Kun Jeesusvalo saa syttyä sydämiimme, silloin ei mikään pimeys voi saada meitä valtaansa. Me saamme vaeltaa valonlapsina ja Jumalan johdatuksessa. Siellä missä Jumala on, ei voi olla pimeää. Hänen kirkkautensa ympäröi meidät pimeydessämme.

Mitä muuta Joulun sanoma meille julistaa? Älkää pelätkö! Maailmassa on niin paljon pelkoa, lapsilla ja aikuisilla. Enkelin ensimmäiset sanat jouluyönä paimenille olivat: ”Älkää pelätkö”. Tämä on Jumalan sana myös meille tänään. ”Älkää pelätkö!”

Miten monia asioita me pelkäämmekään: joku pelkää tulevaisuutta, joku toisia ihmisiä, joku sitä riittävätkö rahat. Joku pelkää sotaa, läheisen menettämistä, sairastumista, kuolemaa. Pelko on hirveä tunne. Se ottaa valtaansa. Vie elämältä pohjan ja tuo epävarman olon. Mutta pelkoon ei tarvitse jäädä, sillä Jumalan rakkaus karkottaa pelon. Minä jos kuka tiedän mitä pelko on, olen lapsesta asti ollut arka ja pelokas. Mutta vähitellen olen kokenut miten Jumala on vahvistanut minua ja poistanut pelkojani. Hän voi tehdä arastakin rohkean. Se on ihmeellistä. Tänä aamuna pelkäsin sitä palautuuko ääneni niin, että voin pitää jouluaaton hartaudet. Jumala kuuli monien rukoukset ja näin nyt puhun vaikkakin vähän käheällä äänellä. Jumala oli uskollinen,

Jesajan kirjassa Herra puhuu: ”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi, minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.”

Profeettojen saamissa ennustuksissa Jeesuksesta käytettiin nimeä Immanuel, joka tarkoittaa Jumala on kanssamme. Jumalan tiedossa on kaikki. Jumala hallitsee kaikkea, olosuhteita, säätilaa. Hänen sallimattaan ei mitään tapahdu. Miksi siis pelkäisimme. Saamme olla hänen kämmenellään. Me pienet ihmiset pelkoinemme ja murheinemme saamme levätä Suuremman suojassa ja turvassa.

Joulunviesti meille on myös RAUHA. Maailma kaipaa ja on aina kaivannut rauhaa. Sotaa ja levottomuutta on niin paljon. Israelin kansa odotti sotilaallista kuningasta, joka toisi maalle ulkonaisen rauhan. Kansa sai Rauhanruhtinaan, joka tuli tuoman rauhan ihmisen ja Jumalan välille ja kaikille ihmisille.

Kuuntelin eilen joululauluja ja yhden laulun sanat pistivät korvaani. Laulussa laulettiin: ”Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa.” Moni yrittääkin etsiä rauhaa sisältään erilaisten meditaatioiden avulla tai muilla keinoin. Mutta rauha ei löydy ihmisen omasta sisimmästä, vaan ulkopuoleltamme. Joulunlapsi Vapahtajamme tuo rauhan sydämiimme. Hänen kauttaan meillä on elämässä kestävä perusta ja turva, joka ei sorru vaikka vuoret järkkyisivät tai kukkulat horjuisivat.

Rauhan minä jätän teille, minun rauhani – sen minä annan teille.” Jeesus sanoi. Jumalan antama rauha on enemmän kuin levollinen tunne. Jumalan antama rauha on vahva sisäinen luottamus siihen, että koko elämä on Korkeammassa kädessä. Mitään ei tapahdu sattumalta. Emme elä kohtalon kourissa vaan Kaikkivaltiaan Jumalan johdatuksessa.

Mitä muuta Joulun sanoma on kuin iloa, valoa, pelottomuutta, rauhaa. Tietenkin RAKKAUTTA? Joulu on rakkauden juhla. “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi. kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Tämän suurempaa rakkautta ei maailmassa ole.

Jumala syntyi ihmiseksi. Sitä ei voi pieni ihminen ymmärtää. Jumala on niin suuri että hän voi osoittaa voimansa pienuudessakin. Jumalan Poika, Jeesus eli ihmisen elämän tuntien ihmisen tunteita, myös kipua ja tuskaa, vilua, nälkää, vainoa ja hylkäämisenkin. Meidän Jumalaamme on kidutettu, hän on kokenut kuoleman ja tuonelan pimeyden. Eikö hän kykenisi meitä elämässämme auttamaan ja lohduttamaan? Eikö hän voisi antaa meille toivon ja uuden elämän? Jos hän kerran on suostunut ristille meidän tähtemme eikö hän voisi meitä hädässämme auttaa? Aivan varmasti voi! Suuri Jumala!

Tänä suurena juhlapäivänä Jumala tahtoo rakkaudessaan kohdata meitä, tulla todelliseksi elämässämme. Jouluevankeliumi ei ole vain kauan sitten tapahtunut asia tai mukava tarina joka jouluisin luetaan. Se on totta! Siinä on elämä, josta me voimme päästä uskomalla osalliseksi. Jumalan Poika on syntynyt ihmiseksi maailmaan. Hän on sovittanut syntimme ja avannut meille tien taivaan kotiin. Pimeys ja kuolema on lopullisesti voitettu.

Kun tämä joulunsanoma saa tulla sydämessä eläväksi, silloin koko elämä muuttuu ja silloin saa tuntea mitä on todellinen joulun ilo, rauha ja rakkaus. Jumalan yhteydessä nämä valtavat lahjat voi löytää. Näiden ihmeellisten taivaallisten lahjojen rinnalla kalpenevat kaikki maalliset aarteet.

Vallatkoon Joulun riemuviesti ja Jumalan rakkaus sydämesi, tuoden elämääsi iloa, valoa, rauhaa, rohkeutta ja rakkautta Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta! Aamen!

 

2 kommenttia

Kategoria(t): Jouluaika

2 responses to “Jouluseimen äärellä

  1. kaisaheleena @luukku.com

    Lämpimät Loppiaisen terveiseni Oulusta!
    Paljon kiitoksia,että sai lukea aattohartauden Jouluseimen äärellä! Kiitän Taivaan Isää Sinusta ja rukoilen sinulle ja perheellesi runsasta siunausta ja voimia kaikkeen elämääsi ja paimenen tehtävääsi. Kaisa

  2. Satu V-L

    Sydämellinen kiitos sinulle Kaisa! Taivaan Isän runsasta siunausta elämääsi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s